Jännää nämä kolmoiselämät. Minulle tulee mieleen niitten ihmisten tuska, joille on kahdessakin kolme liikaa.
Ahaa. Onko tässä maailmassa joku muukin, joka kuuntelee Toivottuja! Minä kun luulin, että se ohjelma on tehty vain minulle. Ei. Sitä en tarkoita, ettenkö mielelläni jaa. Kyllä siitä riittää jaettavaa. Nyt kuulen jo korvissani ”mä mitään sun jakojas tartte”. Ei. Et se sinä ollut. Minä se olin. Se osa minussa, joka on nyrkillä taottu.
Kiitos kommenteista! Ne välkkyvät veden pinnalla, värisevät…ja kas. Taas tuli rauha.
Ei kai kaksoiselämästä gallupeilla mitään oikeaa tietoa saa. Kuka siihen nyt rehellisen vastauksen antaisi. Jokaisella kai on ainakin kaksi, ellei kolme elämää: elämä ulkomaailmassa ja toinen kotioven sulkemisen jälkeen (jonka sisäpuolelle Snellman kielsi yhteiskunnan puuttumisen), kolmas on jokaisen sisäinen elämä. Eilinen Lauantain toivotutkin tästä monimutkaisuudesta taas muistutti Juice Leskisen biisiä viimeiseksi soittaessaan.
Ehkä hän (he) viettää/viettävät! Kuvankauniit ihmiset eivät heti ensimmäisiksi erakoilta vaikuta. Se luulo voi kuitenkin viedä harhaan. Henkilöiden ympärillä väreilevä hohto antaa tunteen kovan kauneuden alla piilevästä syvyydestä ja lumosta, joka sisältää myös pettymyksen, tuskan ja surun. Puun pinta tuo hienovaraisesti esiin vaaleatukkaisen naisen silmien kyynelillä täyttymisen alkamisen – elleivät sitten muutu jääksi. Hieno kuvasarja, joka avautuu minulle vähitellen, uusia merkityksiä saaden. Punatukkaisen naisen otsassa oleva puun ominaisuus myös alkaa elää mielessäni monella tavalla mytologiaan ja sen taruihin johtaen. Mitä vielä löytyykään? Sehän taiteelle onkin ominaista, että sitä jaksaa yhä uudelleen katsoa ja yhä uudelleen löytää uutta ja nähdä uudella tavalla.
Niin. Mitä se kaksoiselämä kellekin tarkoittaa; agenteille varmaan muuta kuin normaaleille kuolevaisille. Tämän kalmiston pyöröovissa seilaavan naisen oikeassa silmäkulmassa oleva kyynel on oksa…eikun kyynel
I’m a fulltime ARTIST from FINLAND. Instagram janne.virtanen 
Jännää nämä kolmoiselämät. Minulle tulee mieleen niitten ihmisten tuska, joille on kahdessakin kolme liikaa.
Ahaa. Onko tässä maailmassa joku muukin, joka kuuntelee Toivottuja! Minä kun luulin, että se ohjelma on tehty vain minulle. Ei. Sitä en tarkoita, ettenkö mielelläni jaa. Kyllä siitä riittää jaettavaa. Nyt kuulen jo korvissani ”mä mitään sun jakojas tartte”. Ei. Et se sinä ollut. Minä se olin. Se osa minussa, joka on nyrkillä taottu.
Kiitos kommenteista! Ne välkkyvät veden pinnalla, värisevät…ja kas. Taas tuli rauha.
TykkääTykkää
Ei kai kaksoiselämästä gallupeilla mitään oikeaa tietoa saa. Kuka siihen nyt rehellisen vastauksen antaisi. Jokaisella kai on ainakin kaksi, ellei kolme elämää: elämä ulkomaailmassa ja toinen kotioven sulkemisen jälkeen (jonka sisäpuolelle Snellman kielsi yhteiskunnan puuttumisen), kolmas on jokaisen sisäinen elämä. Eilinen Lauantain toivotutkin tästä monimutkaisuudesta taas muistutti Juice Leskisen biisiä viimeiseksi soittaessaan.
TykkääLiked by 1 henkilö
Ehkä hän (he) viettää/viettävät! Kuvankauniit ihmiset eivät heti ensimmäisiksi erakoilta vaikuta. Se luulo voi kuitenkin viedä harhaan. Henkilöiden ympärillä väreilevä hohto antaa tunteen kovan kauneuden alla piilevästä syvyydestä ja lumosta, joka sisältää myös pettymyksen, tuskan ja surun. Puun pinta tuo hienovaraisesti esiin vaaleatukkaisen naisen silmien kyynelillä täyttymisen alkamisen – elleivät sitten muutu jääksi. Hieno kuvasarja, joka avautuu minulle vähitellen, uusia merkityksiä saaden. Punatukkaisen naisen otsassa oleva puun ominaisuus myös alkaa elää mielessäni monella tavalla mytologiaan ja sen taruihin johtaen. Mitä vielä löytyykään? Sehän taiteelle onkin ominaista, että sitä jaksaa yhä uudelleen katsoa ja yhä uudelleen löytää uutta ja nähdä uudella tavalla.
TykkääLiked by 1 henkilö
Niin. Mitä se kaksoiselämä kellekin tarkoittaa; agenteille varmaan muuta kuin normaaleille kuolevaisille. Tämän kalmiston pyöröovissa seilaavan naisen oikeassa silmäkulmassa oleva kyynel on oksa…eikun kyynel
TykkääTykkää