Katseessa on myös pelkoa, kauhuakin, ei siis jotain kevään odotusta, jota aikaisemmassa sepustuksessani kirjoitin vaikken sitä tarkoittanut. Kevätkin voi olla kauhua täynnä. Muistoja menneestä ja pelkoa sen toistumisesta.
Näinkin voi asiat mennä vaikken kauhua yritä töihini tehdä. Voimakkaat tunteet tulee eläytymällä työhön. Silloin omat tunteet heijastuu silmiin, asentoon, valoihin, varjoihin ym. Nousee pintaan eletty ja elämätön. Töissäni pyrin antamaan ihmisille turvallisen tavan kohdata ja kokea. Turvallisuuden haluaisin tulevan sitä kautta, että minä olen työn tehnyt. En tiedä, osaanko tätä tässä kirjoittamalla selvittää. Pitäisi saada käsillä huitoa ja eläytyä. Silloin asia selviäisi…mutta toivon kuitenkin, että kauhu tms ei iske pelkona vaan ehkä jonakin selätettynä juttuna, josta ammennetaan voimaa tähän päivään.
Olen monissa töissäsi kiinnittänyt huomiota silmiin. Niin tässäkin. Kuviesi silmät ovat erikoisen erityisiä. Vangitsevat katsojankin katseen. Sielun peili ja sen kautta pääsee syvälle ja sisemmälle tytön maailmaan. Mitä ne kuvaavat ja ilmentävät? Sen äärelle jää pysähtymään. Myös värit ovat onnistuneet; suomalaiset, keväiset, odottavat. Silmät, värit ja huulet luovat kokonaisuuden. Työn nimi – huivipäinen nainen – jätti odottamaan jotain muuta, mitä sitten tuli näkyviin. Ajattelen kuitenkin, että huivi yhdistää meitä naisia kaikkialla maailmassa ja antaa nimen naisen maailmalle. Menikö kirjoitteluni taas muihin sfääreihin ja alkoi kertoilla jostain muusta, mitä tekijä työllään halusi sanoa?
Sinun sfäärejäsi on kiva lukea. Hienoa, että taiteeni vaikuttaa. Toivottavasti pääset myös joskus näkemään livenä. Luultavasti havaintojesi ja kokemustesi määrä lisääntyy entisestään. Kiitos taas
Katseessa on myös pelkoa, kauhuakin, ei siis jotain kevään odotusta, jota aikaisemmassa sepustuksessani kirjoitin vaikken sitä tarkoittanut. Kevätkin voi olla kauhua täynnä. Muistoja menneestä ja pelkoa sen toistumisesta.
TykkääTykkää
Näinkin voi asiat mennä vaikken kauhua yritä töihini tehdä. Voimakkaat tunteet tulee eläytymällä työhön. Silloin omat tunteet heijastuu silmiin, asentoon, valoihin, varjoihin ym. Nousee pintaan eletty ja elämätön. Töissäni pyrin antamaan ihmisille turvallisen tavan kohdata ja kokea. Turvallisuuden haluaisin tulevan sitä kautta, että minä olen työn tehnyt. En tiedä, osaanko tätä tässä kirjoittamalla selvittää. Pitäisi saada käsillä huitoa ja eläytyä. Silloin asia selviäisi…mutta toivon kuitenkin, että kauhu tms ei iske pelkona vaan ehkä jonakin selätettynä juttuna, josta ammennetaan voimaa tähän päivään.
TykkääLiked by 2 people
Olen monissa töissäsi kiinnittänyt huomiota silmiin. Niin tässäkin. Kuviesi silmät ovat erikoisen erityisiä. Vangitsevat katsojankin katseen. Sielun peili ja sen kautta pääsee syvälle ja sisemmälle tytön maailmaan. Mitä ne kuvaavat ja ilmentävät? Sen äärelle jää pysähtymään. Myös värit ovat onnistuneet; suomalaiset, keväiset, odottavat. Silmät, värit ja huulet luovat kokonaisuuden. Työn nimi – huivipäinen nainen – jätti odottamaan jotain muuta, mitä sitten tuli näkyviin. Ajattelen kuitenkin, että huivi yhdistää meitä naisia kaikkialla maailmassa ja antaa nimen naisen maailmalle. Menikö kirjoitteluni taas muihin sfääreihin ja alkoi kertoilla jostain muusta, mitä tekijä työllään halusi sanoa?
TykkääLiked by 1 henkilö
Sinun sfäärejäsi on kiva lukea. Hienoa, että taiteeni vaikuttaa. Toivottavasti pääset myös joskus näkemään livenä. Luultavasti havaintojesi ja kokemustesi määrä lisääntyy entisestään. Kiitos taas
TykkääTykkää
Tämä on nyt taas niitä vaikuttavimpia töitä! Vangitseva katse. Kolmen laudan toteutus korostaa naisen olemusta ja katsetta. Vau!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentista! Se antaa voimaa.
TykkääTykkää