Kyllä sinä vaan osaat. Iso tyttö jo…vielä kun osaisit laittaa Mellistä kunnon kuvia sähköpostiin. Ei oteta stressiä. Kyllä se siitä. Yks versio on jo odottamassa, mutta haluaisin vähän selkeemmän. Ajattelin, että jos työ on nyt jo hämy, miten saat siitä myöhemmin enää mitään tolkkua🤓
Hei, kuin tää nyt meni tai tuli, kun ennen ei oo menny eikä tullu, tai sit en oo painanu sitä lähetänappia.
Juu, Mellistä on kovin vähän helposti irrotettavia kuvia, ja ainoot, mitkä saa repimättä irti, on jo sulla……mut yritän ottaa kopion jostain jossain kohtaa……..
Mieleeni vain juolahti, että henkilönkuvan yli menevä musta viiva kuvaisi tämän monilahjakkuuden ristiriitaisuutta. Enhän minä oikeasti tiedä, mitä vuosisatansa tiedemies oli miehiään ja mieleltään ja mitä sinä kuvallasi viestit. Matkan varrelta vain tulkintaa tarttuu ja se muuttuu omaksi tulkinnaksi. Mielenkiintoinen kuva mielestäni! Pidän teoksista, jotka saavat mielikuvitukseni aaltoilemaan, vaikka aallot sitten menisivätkin päin puuta.
Lahjakkaat ihmiset ollevat monasti sukkelia muutenkin kuin spesialiteetissään. Minäkin olen lahjakkudessani saanut nämä sivuni täysin sekaisin. No Helena sanonee, että niin on sekaisin kuin päänsä. Siin minun. Ylä. Palatakseni työhön, mielestäni tässä oli montakin pointtia toteuttaa tämä herra kahdessa osassa vielä niin, että kaarna aaltoilee keskellä. PS. Mikä onkaan mahtavampi näky, kuin myrskyilevät aallot murtumassa rannan puihin!
Aina voi lohduttautua, että jos pää on sekaisin, niin jos edes laatikot olisivat järjestyksessä (minulla eivät kumpikaan). Joo, tosiaan, vaikeita nämä internetin laatikotkin ja vaikea tosiaan löytää oikeita kommenttipaikkoja, mutta haitanneeko se mitään, minne kommentoi.
Olet jossain töissäsi kertonut, mitä puuta käytät, mutta minusta olisi aina kiva tietää, mitä puuta milloinkin. Ovatko puiden syyt erilaisia eri puulaaduilla tai lähinnä mitä se vaikuttaa kuvan tekemiseen? Nuori puukin tietysti on erilaista kuin vanha. Miten valitsen laudan tai miksi sitä pohjaa sanotaan? Mielenkiintoista kuitenkin tuon puun pinnan ”näkeminen” värien ja kuvan alla. Pohja on elävää ja antaa teokselle erilaisia ilmentymiä, kuin mitä olisi esimerkiksi kangas.
Parahin Helena…olipa alku. Olleeko Hurmeen laina eli Novgorodista ennemmin kuin myöhemmin…nyt minulla sana keulii. Sitäkin ollee liikkeellä. No nyt unohdin koko asian. Pitää kurkata ylös. Niin ne laatikot. Pääsit muistuttamaan. Meillä perunalaatikot menivät aivan ketuilleen tänä jouluna. Sitten oli se puujuttu. Se onkin konstikas. Lopputuotteeseen eli pohjatöistä matkatessa jyrsintään, puu voi viedä sinne, minne työstäjän ei ollut matka. Sitten alkaa maalaaminen ja muu värkkäily. Rouvan siskovainaata olen yrittänyt veivata. Ei osu sitten millään silmät paikoilleen ja suu sopivasti suppuun haluten kuitenkin esittää reheviä huulia. Vaikeutta on. No nyt ajattelet, että Virtanen laskettelee luikurijuttua. Kannattaa kokeilla. Se onkin sitten ihan toinen tarina, miksi minusta on tullut puumies. Miten valitsen puun? Tunteella sovitellen ideaan. Suurimman osan puista sahaan itse tukeista. Se on siis sitä Vanhasen kuuluisaa tuppeensahattua, jos muistat vielä sen kohun hänen pääministeriajoistaan.
Tämän tyypin mielikirjoja olivat mm. Don Quiote ja Karamazovin veljekset. Inhimillinen ihminen, ainakin ajatuksineen, vaikka ei ehkä helpoin ihminen, jonka kanssa elää.
Helppo ei ole meistä kenkään…sanoi varmaankin suutari. Yritän tänne töitäni laittaa, mutta näiden applikaatioiden ym härpäkkeiden sielunelämää on suht vaikea hallita eli suomennettuna: en vieläkään osaa päivittää näitä sivuja. Jos jotakin vihdoin saan laitettua, kaikki vanha menee sekaisin. Kiitos kommentista! Minua sanat vie ja kuvat kuljettaa. En tiedä, miten se liittyy aiheeseen, mutta jotenkin kyllä.
I’m a fulltime ARTIST from FINLAND. Instagram janne.virtanen 
Notkutaan täällä, ja yritän jättää jälkee, jos osaan 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Kyllä sinä vaan osaat. Iso tyttö jo…vielä kun osaisit laittaa Mellistä kunnon kuvia sähköpostiin. Ei oteta stressiä. Kyllä se siitä. Yks versio on jo odottamassa, mutta haluaisin vähän selkeemmän. Ajattelin, että jos työ on nyt jo hämy, miten saat siitä myöhemmin enää mitään tolkkua🤓
TykkääTykkää
Hei, kuin tää nyt meni tai tuli, kun ennen ei oo menny eikä tullu, tai sit en oo painanu sitä lähetänappia.
Juu, Mellistä on kovin vähän helposti irrotettavia kuvia, ja ainoot, mitkä saa repimättä irti, on jo sulla……mut yritän ottaa kopion jostain jossain kohtaa……..
TykkääTykkää
Mieleeni vain juolahti, että henkilönkuvan yli menevä musta viiva kuvaisi tämän monilahjakkuuden ristiriitaisuutta. Enhän minä oikeasti tiedä, mitä vuosisatansa tiedemies oli miehiään ja mieleltään ja mitä sinä kuvallasi viestit. Matkan varrelta vain tulkintaa tarttuu ja se muuttuu omaksi tulkinnaksi. Mielenkiintoinen kuva mielestäni! Pidän teoksista, jotka saavat mielikuvitukseni aaltoilemaan, vaikka aallot sitten menisivätkin päin puuta.
TykkääTykkää
Lahjakkaat ihmiset ollevat monasti sukkelia muutenkin kuin spesialiteetissään. Minäkin olen lahjakkudessani saanut nämä sivuni täysin sekaisin. No Helena sanonee, että niin on sekaisin kuin päänsä. Siin minun. Ylä. Palatakseni työhön, mielestäni tässä oli montakin pointtia toteuttaa tämä herra kahdessa osassa vielä niin, että kaarna aaltoilee keskellä. PS. Mikä onkaan mahtavampi näky, kuin myrskyilevät aallot murtumassa rannan puihin!
TykkääTykkää
Aina voi lohduttautua, että jos pää on sekaisin, niin jos edes laatikot olisivat järjestyksessä (minulla eivät kumpikaan). Joo, tosiaan, vaikeita nämä internetin laatikotkin ja vaikea tosiaan löytää oikeita kommenttipaikkoja, mutta haitanneeko se mitään, minne kommentoi.
Olet jossain töissäsi kertonut, mitä puuta käytät, mutta minusta olisi aina kiva tietää, mitä puuta milloinkin. Ovatko puiden syyt erilaisia eri puulaaduilla tai lähinnä mitä se vaikuttaa kuvan tekemiseen? Nuori puukin tietysti on erilaista kuin vanha. Miten valitsen laudan tai miksi sitä pohjaa sanotaan? Mielenkiintoista kuitenkin tuon puun pinnan ”näkeminen” värien ja kuvan alla. Pohja on elävää ja antaa teokselle erilaisia ilmentymiä, kuin mitä olisi esimerkiksi kangas.
TykkääTykkää
Parahin Helena…olipa alku. Olleeko Hurmeen laina eli Novgorodista ennemmin kuin myöhemmin…nyt minulla sana keulii. Sitäkin ollee liikkeellä. No nyt unohdin koko asian. Pitää kurkata ylös. Niin ne laatikot. Pääsit muistuttamaan. Meillä perunalaatikot menivät aivan ketuilleen tänä jouluna. Sitten oli se puujuttu. Se onkin konstikas. Lopputuotteeseen eli pohjatöistä matkatessa jyrsintään, puu voi viedä sinne, minne työstäjän ei ollut matka. Sitten alkaa maalaaminen ja muu värkkäily. Rouvan siskovainaata olen yrittänyt veivata. Ei osu sitten millään silmät paikoilleen ja suu sopivasti suppuun haluten kuitenkin esittää reheviä huulia. Vaikeutta on. No nyt ajattelet, että Virtanen laskettelee luikurijuttua. Kannattaa kokeilla. Se onkin sitten ihan toinen tarina, miksi minusta on tullut puumies. Miten valitsen puun? Tunteella sovitellen ideaan. Suurimman osan puista sahaan itse tukeista. Se on siis sitä Vanhasen kuuluisaa tuppeensahattua, jos muistat vielä sen kohun hänen pääministeriajoistaan.
TykkääTykkää
Tämän tyypin mielikirjoja olivat mm. Don Quiote ja Karamazovin veljekset. Inhimillinen ihminen, ainakin ajatuksineen, vaikka ei ehkä helpoin ihminen, jonka kanssa elää.
TykkääLiked by 1 henkilö
Helppo ei ole meistä kenkään…sanoi varmaankin suutari. Yritän tänne töitäni laittaa, mutta näiden applikaatioiden ym härpäkkeiden sielunelämää on suht vaikea hallita eli suomennettuna: en vieläkään osaa päivittää näitä sivuja. Jos jotakin vihdoin saan laitettua, kaikki vanha menee sekaisin. Kiitos kommentista! Minua sanat vie ja kuvat kuljettaa. En tiedä, miten se liittyy aiheeseen, mutta jotenkin kyllä.
TykkääTykkää