En tiedä, miten tämän olet suunnitellut ja puun esille ottaessasi sen jo ”valmiina nähnyt”, mutta tuntuu kuin nuo ”repeämät” olisi hyvin huolellisesti mietitty kuvan ja teoksen kokonaisuuteen. Ilman noita mainitsemiasi repeämiä, teos olisi erilainen, vähemmän kiinnostava. Nyt siinä tulee mielestäni esiin jotain kuvan henkilön (jota en tunne, eikä minun tarvitsekaan tuntea) elämäntuskasta ja kokemuksista. Tai sitten vain noin yleensä ihmisenä olemisesta. Voi olla että näin ei sinun ajatuksissasi ole, mutta minä näen tämän omien kokemusteni ja mielikuvieni läpi. Värit ovat myös hyvät. Selittelen näitä tuntemuksiani omien näkymättömien silmälasieni läpi nähtynä enkä yritäkään selittää, mitä sinä olisit ajanut takaa tai miten joku kriitikko kuvaa analysoisi.
Juurikin se kiinnostaa, miten muut kokevat työni eli kiitos taas kommenteista.
Kyllä nämä repeämät ovat ihan suunniteltuja ja valikoituja. Ihan kuten arvasit.
Minun mielestäni omia tuntemuksia on helpompi heijastaa ja hakea sellaisesta työstä, joka ei esitä itselleen tuttua…tai niin…tutun henkilön kohdalla nousee esiin muistot yms. Eri juttu, vaikken sitä nyt niin kovin hyvin osannutkaan selittää. Kiitos vielä vierailusta sivuillani
Minulla on ihan näkyvät lasit päässäni ja niiden läpi juuri katselen ja koen taidetta, kuten sinäkin sanot tekeväsi. Omien lasien läpi. Niin on hyvä. Taideanalyysit, on kyse sitten runosta tai maalauksesta, joissa muka yritetään selvittää, mitä taiteilija on ajanut takaa, eivät miellytä minua. Minusta taiteen näkemiseen kuuluu se, että jokainen saa kokea ja nähdä niin kuin kokee ja näkee. Puutyön repeämät ovat olennainen osa puutaidetta, ilman niitä työ ei olisi se työ, vaan jokin muu. Eipä työn henkilökuvakaan olisi aito ilman repeämiä. Kaikilla meillä rikkonaisuuksia, repeämiä.
Tästä taas päästääkin siihen hauskaan fotorealismiin, jota myös taiteeksi kutsutaan ja jopa ihannoidaan. Ei yleensä siis eroa valokuvasta. Kai sitäkin sitten voi kokea eri tavoilla, mutten kuitenkaan sitä hommaa ymmärrä.
Hienoa kuusen synkkyyttä. Tykkään. Tykkään myös vihertävästä väristä työssä synkkyyksien keskellä ja lomassa. Sointuvat hyvin yhteen. Synkkyys tiessään. Repeily on just sitä mitä pitää olla tällaisessa taiteessa.
En tiedä, miten tämän olet suunnitellut ja puun esille ottaessasi sen jo ”valmiina nähnyt”, mutta tuntuu kuin nuo ”repeämät” olisi hyvin huolellisesti mietitty kuvan ja teoksen kokonaisuuteen. Ilman noita mainitsemiasi repeämiä, teos olisi erilainen, vähemmän kiinnostava. Nyt siinä tulee mielestäni esiin jotain kuvan henkilön (jota en tunne, eikä minun tarvitsekaan tuntea) elämäntuskasta ja kokemuksista. Tai sitten vain noin yleensä ihmisenä olemisesta. Voi olla että näin ei sinun ajatuksissasi ole, mutta minä näen tämän omien kokemusteni ja mielikuvieni läpi. Värit ovat myös hyvät. Selittelen näitä tuntemuksiani omien näkymättömien silmälasieni läpi nähtynä enkä yritäkään selittää, mitä sinä olisit ajanut takaa tai miten joku kriitikko kuvaa analysoisi.
TykkääTykkää
Juurikin se kiinnostaa, miten muut kokevat työni eli kiitos taas kommenteista.
Kyllä nämä repeämät ovat ihan suunniteltuja ja valikoituja. Ihan kuten arvasit.
Minun mielestäni omia tuntemuksia on helpompi heijastaa ja hakea sellaisesta työstä, joka ei esitä itselleen tuttua…tai niin…tutun henkilön kohdalla nousee esiin muistot yms. Eri juttu, vaikken sitä nyt niin kovin hyvin osannutkaan selittää. Kiitos vielä vierailusta sivuillani
TykkääTykkää
Minulla on ihan näkyvät lasit päässäni ja niiden läpi juuri katselen ja koen taidetta, kuten sinäkin sanot tekeväsi. Omien lasien läpi. Niin on hyvä. Taideanalyysit, on kyse sitten runosta tai maalauksesta, joissa muka yritetään selvittää, mitä taiteilija on ajanut takaa, eivät miellytä minua. Minusta taiteen näkemiseen kuuluu se, että jokainen saa kokea ja nähdä niin kuin kokee ja näkee. Puutyön repeämät ovat olennainen osa puutaidetta, ilman niitä työ ei olisi se työ, vaan jokin muu. Eipä työn henkilökuvakaan olisi aito ilman repeämiä. Kaikilla meillä rikkonaisuuksia, repeämiä.
TykkääTykkää
Tästä taas päästääkin siihen hauskaan fotorealismiin, jota myös taiteeksi kutsutaan ja jopa ihannoidaan. Ei yleensä siis eroa valokuvasta. Kai sitäkin sitten voi kokea eri tavoilla, mutten kuitenkaan sitä hommaa ymmärrä.
TykkääTykkää
Hienoa kuusen synkkyyttä. Tykkään. Tykkään myös vihertävästä väristä työssä synkkyyksien keskellä ja lomassa. Sointuvat hyvin yhteen. Synkkyys tiessään. Repeily on just sitä mitä pitää olla tällaisessa taiteessa.
TykkääLiked by 1 henkilö